Palatseja ja kirkkoja

Firenzen historiallinen keskusta ei ole kovin suuri alue. Kun hotelli on rautatieaseman tuntumassa, kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä. Harmi, ettei ole askelmittaria mukana, olisi mukava tietää paljonko näinä päivinä on tullut käveltyä.

Lauantaina otettiin kohteeksi Palazzo Pitti. Se on Oltrarnossa eli Arnon takana duomosta katsottuna. Se oli aikoinaan köyhän väen asuinaluetta, sellaisten joilla ei ollut varaa omaan palatsiin. Mutta sitten (1400-luvulla) pankkiiri Luca Pitti rakensi sinne komean talonsa. Pittin perilliset eivät selvinneet rakennusveloista ja tekivät aikanaan konkurssin, ja eikös vain tämä Medicin porukka, jolla oli näppinsä kaikessa muussakin, ostanut talon Pittin perillisiltä. Taloa laajennettiin ja komistettiin, ja nykyään se minun mielestäni muistuttaa aika paljon Itävallan keisarien Schönbrunnia. Medicit myös rakennuttivat katetun käytävän Palazzo Vecchiosta (hallintorakennus, jossa oli myös asuntoja) Uffizin ja Ponte Vecchion kautta Palazzo Pittiin. Näin perheellä oli suojaisa kulkuyhteys työpaikan ja eri asuntojen välillä, ei tarvinnut altistua sateelle eikä paahteelle eikä joutunut tekemisiin rahvaan kanssa. Sana "uffizi" on muuten sukua sanalle "office", nykyinen taidegalleria on alkuaan ollut toimistorakennus.

Medicin suku keräsi vuosisatojen aikana valtavan määrän taideteoksia, ja suvun viimeinen jäsen Anna Maria Lodovica lahjoitti kokoelman Firenzen kaupungille. Uffizi-gallerian lisäksi tauluja on  riittänyt Palazzo Pittinkin seinät täyteen. Yksityiskäytävän seinillä on kuulemma mm. tunnettujen taiteilijoiden omakuvia, mutta käytävä ei ole yleisölle avoin, sinne pääsee vain joskus opastetuille kierroksille.

Palazzo Pittissä itse huoneetkin ovat taideteoksia. Erityisesti kattojen maalaukset ja koristelut ovat kokoelma sinänsä. Minä taisin useampaan kertaan huokaista "voi mahoton!", kun astuin sisään uuteen huoneeseen. Tässä on kuvia Palazzo Pittistä.

Osa huoneen katosta

Osa kattomaalauksesta

Osa koko huoneen kiertävästä freskosta

Botticelli: Madonna ja lapsi

Palatsiin kuuluu lisäksi puisto, joka tunnetaan nimellä Bobolin puutarha. Sekin on tietysti alansa huippua ja parasta mitä rahalla saa. Siellä on amfiteatteri, suihkulähteitä, tekojärvi, sypressikuja, rakennettu luola ynnä muuta. Puisto on rinteessä, jonka kiipeäminen panee puuskuttamaan. Puiston reunalla on posliinimuseo, jonka pihalta on komeat näköalat sekä kaupunkiin että maalaisempaan maisemaan. Bobolin pääsylipulla pääsi myös viereiseen Bardinin puutarhaann, joten kävimme sielläkin, mutta se oli paljon vaatimattomampi.

Palazzo Pitti

Tässä kaupungissa puistot ovat yksityisiä; niihin on pääsymaksu tai sitten niihin ei pääse ollenkaan. Tuntuu oudolta, että kauniista luonnostaan kuulussa Toscanassa vihreys ja kukat suljetaan pois ihmisten ulottuvilta. No, siihen aikaan kun tämä kaupungin keskusta on rakennettu näin tiheästi, ei puistoista ja luonnosta ole ajateltu samalla tavalla kuin nykyään. Toisaalta meillä on havaintoja vain historiallisesta keskustasta, uudemmilla asuinalueilla tilanne on luultavasti toinen.

Tänään sunnuntaina tuntui, että innokkailta turisteilta on jo puhti vähissä. Kuljeskeltiin vähän laiskasti kuvaamassa aikaisemmin huonosti kuvattuja paikkoja. Yhden markkinapaikan laidalla on hauska possupatsas. Tarina kertoo, että kun silittää sian kärsää, pääsee toisenkin kerran Firenzeen.  Kärsä on silityksesta kiiltävä. 

Yksi tärkeä paikka, joka oli vielä käymättä, oli tuomiokirkko, duomo. Ulkoapäin se on nähty moneen kertaan, mutta sisällä käytiin vasta tänään. Duomon ulkoseinät ovat graafiset ja koristeelliset, sisäpuoli on aivan erityylinen. Monissa katolisissa kirkoissa seinät ja katto ovat täpötäynnä kuvia, veistoksia, kultauksia ja koristeita, mutta Firenzen Duomo on luterilaisen yksinkertainen. On tietysti niin, että tämä kirkko on valtavan suuri, sinne mahtuu 30000 henkeä (kolmekymmentätuhatta, ei kolmetuhatta). Siellä on seinissä ja katossa niin paljon pinta-alaa, että se ei helposti täyty. Turistien paljoudesta huolimatta vaikutelma kirkosta oli arvokas ja rauhoittava.

Firenzen tuomiokirkko

Kävimme myös toisessa kirkossa, Santa Maria Novellassa, joka on lähellä hotelliamme. Sekin on suuri, rauhallinen ja selkeä. Pohdittiin sitä, miksi Firenzessä on paljon niin suuria kirkkoja. Aikoinaan, kun kirkon valta ihmisten elämään on ollut nykyistä suurempi, ihmiset ovat käyneet enemmän kirkossa. Toisaalta suuren kirkon rakentaminen on rakennuttajan vallan ja vaurauden näyttämistä samalla tavalla kuin palatsinkin rakentaminen. Tosin kirkon rakentaminen on saattanut kestää vuosisatoja, mutta loppuun se on pyritty saattamaan. 

Santa Maria Novella

Pari huomiota Firenzen liikenteestä. Täällä kulkee sähköbusseja, osa takseista on sähköautoja ja taitaa niitä olla yksityisilläkin. Keskustan kapeilla kaduilla ihmiset kävelevät missä sattuu, ja aina ei turisti ole selvillä, onko juuri sillä kadulla autoliikennettä vai ei. Muutaman kerran on käynyt niin, että kun luulee olevansa kävelykadulla, äänetön sähköauto onkin hiipinyt taakse ja töräyttää torvea niin että kävelijä säikähtää pahan kerran. Tämän äänettömän autoilun vastapainoksi torvien soittaminen on ilmeisesti monella kuskilla oleellinen osa autoilua. Hotellihuoneen edessä olevalta kadulta kuuluu lähes tauoton torventoitotus aina kun on autoliikennettäkin. 



Palaces and churches

Palazzo Pitti is a vast palace behind the Arno (seen from the duomo). That used to be residential area for people who were too poor to get a palace of their own, until Luca Pitti, a banker, built a great house there. After his death his family couldn't pay all the debts caused by the building, and so the Medici family bought the house. It was reconstructed bigger and grander and they also made an inside corridor from Palazzo Vecchio to Palazzo Pitti, so that they didn't need to meet common people on the way home from the office.

Nowadays Palazzo Pitti is a museum full of art. As you can see in the photos, the walls are literally filled with pictures, and also the ceilings are pieces of art as such. There is a large park around the palace. I was surprised to see that in Florence parks are not open to public, they are either private and closed or you have to pay an entrance fee. 

Today we also visited two grand churches, the duomo and Santa Maria Novella. The duomo is very dignified and calm inside, not packed with statues and decorations like so many other Catholic churches. It is also incredibly big, I read somewhere that  there is room for thirty thousand people. The graphic marble design on the walls of the churches it typical of Florence.