Firenzessä 27.10. - 3.11.

Siirryimme Venetsiasta Firenzeen toissapäivänä, tiistaina.  Matkustimme Bolognan kautta, matka kesti nopealla junalla pari tuntia. Bolognan ja Firenzen välillä kuljettiin Apenniinien vuoriston läpi; pitkiä tunneleita oli monta peräkkäin, välillä vain sekunniksi tultiin päivänvaloon.

Firenzessä on aivan toisenlainen tunnelma kuin Venetsiassa. Täällä on leveät kadut ja vilkas liikenne, autoilijat soittavat herkästi torvea. Venetsiassa kuljettiin kävelyvauhtia kapeita kujia pitkin. Venetsiassa myös oltiin osa turistilaumaa. Täällä on elämä jotenkin normaalimpaa, kadulla kulkijat ovat pääasiassa paikallisia, jotka käyvät töissä ja kaupassa ja liikkuvat muilla arkiasioillaan.

Tiistain iltapäivällä "otettiin kaupunki haltuun" eli kierreltiin keskustan alueilla. Hotellimme on aivan lähellä rautatieasemaa ja keskustan tärkein piste eli tuomiokirkko (duomo) on myös lyhyen kävelymatkan päässä. Duomo on valtavan suuri, siellä ei ole vielä käyty sisällä, mutta melkein joka kerta siitä ohi kulkiessa on täytynyt napsaista jokunen kuva. Silloin tiistaina kuljettiin kirkon ohi Palazzo Vecchion ja Uffizi-gallerian luona olevalle Piazza della Signorialle. Siinä on eräänlainen taidenäyttely siinäkin, useita patsaita joiden joukossa on Neptunuksen patsas ja Michelangelon David-patsaan kopio.

Keskiviikkona sitten käytiin Uffizissa sisällä. Olimme etukäteen ostaneet liput netin kautta ja säästyimme jonotukselta, mutta vähän monimutkaista se sisäänpääsy oli sittenkin. Nettivarauksen sai vaihtaa pääsylipuksi vasta kymmenen minuuttia ennen varaukseen merkittyä sisäänpääsyaikaa. Lipputoimisto oli pihan toisella puolella, sisäänkäynti toisella puolella. Turvatarkastus oli kuin lentoasemalla. Uffizin kokoelma on mittaamattoman arvokas, sitä on Medici-suku kerännyt satojen vuosien aikana ja lopulta sammuvan suvun viimeinen jäsen lahjoitti kokoelman Firenzen kaupungille 1700-luvulla. Siellä on antiikin Rooman ja Kreikan ajoilta olevia patsaita ja sarkofageja, upeita alttaritauluja ja muita uskonnollisia maalauksia, mutta myös esimerkiksi Botticellin Kevät ja Venuksen syntymä, muutamia Leonardo da Vincin ja Caravaggion töitä ja muita taideaarteita. Museossa saa valokuvata ilman salamavaloa.

Gentile da Fabriano: Adoration of the Magi, alla yksityikohta

Botticelli: Venuksen syntymä

Botticelli: Kevät

Leonardo da Vinci: Marian ilmestys

Tizian: Urbinon Venus

Toinen taidemuseo, johon meillä myös oli online-liput, on Galleria dell' Accademia. Sinne haluttiin nimenomaan sen alkuperäisen David-patsaan takia. Jos Uffizissa varauksen vaihtaminen lipuiksi oli tökkinyt vain vähän, Accademiassa päästiin jo lähelle italialaista sujuvuutta. Kävimme jo edellisenä päivänä katsomassa paikan ja kysäisimme ovivahdilta, miten online-lippujen kanssa menetellään. Lippujen etukäteen varaamista mainostetaan sillä, että silloin voi ohittaa jonot ja mennä suoraan sisään. Nyt meitä kuitenkin kehotettiin tulemaan paikalle puolta tuntia ennen sovittua aikaa, ja niin me sitten liput lunastettuamme jonotimme oven ulkopuolella lähes puoli tuntia. Onneksi ei satanut kuten myöhemmin päivällä. No, sisään päästiin ja turvatarkastus sujui mukavan suurpiirteisesti. Täälläkin oli paljon kirkkotaidetta ja patsaita, joiden piirtämistä opiskelijat käyvät harjoittelemassa. Mutta kyllä museon vetonaula on se David. Patsas on aivan samanlainen kuin se Palazzo Vecchion luona oleva, mutta kun se on sisällä salissa korkealla jalustalla, kupolin alla ja kauniisti valaistuna, se näyttää paljon paremmalta kuin ulkona.

Davidin jälkeen tehtiin vielä aika pitkä kävelylenkki. Santa Crocen kirkko matkan varrella on suuri rakennus, jossa on monen merkkihenkilön hauta tai ainakin muistomerkki: Michelangelo, Leonardo da Vinci, Giacomo Rossini, Machiavelli, Dante ja Galileo Galilei.

Michelangelon muistomerkki

Galileo Galilein muistomerkki

 
Kirkko on lähellä Arno-joen rantaa. Toisessa maailmansodassa pommit tuhosivat kaikki muut Arnon yli johtavat sillat paitsi vanhimman, Ponte Vecchion.  Se onkin seissyt paikallaan jo 1300-luvulta  asti. Sillalla on aina ollut kauppoja ja verstaita, nykyään siellä on vieri vieressä kultasepänliikkeitä. Kuljimme siltaa pitkin mutta ostokset jätettiin tekemättä.

Ponte Vecchio

Ponte alle Grazie

Florence, October 27 to November 3

We left Venice for Florence two days ago. We travelled by a fast train via Bologna, it took only a couple of hours. 

This city is completely different from Venice. After the narrow alleys and walking areas of Venice, the streets here seem wide and busy. And in Venice almost all the people looked like tourists, here life is more normal: people going to work or school or shopping and other everyday things. 

The historical centre of Florence is not very large. Our hotel is close to the main railway station and also close to the duomo. The most famous art galleries are not far either. Uffizi Gallery was to me a dream come true. In the pictures above there are some of the treasures in this vast gallery. On our trips we like to see museums, especially art museums, and Florence is a wonderful place for people like us.

In Galleria dell' Accademia we wanted to see David by Michelangelo. There are two copies of this statue outside, on Piazza della Signoria and Piazza Michelangelo, but somehow this one in the gallery looked best: on a pedestal, below a cupola and beautifully illuminated.

Florence, like so many other cities, was built on river banks. The river Arno is crossed by several bridges. The only bridge that survived the second world war was the oldest, Ponte Vecchio, with its workshops and upstairs corridor for the rich Medici family.