Nyt on maanantai 26.10. ja olemme viimeistä päivää Venetsiassa. Sää on ollut näinä päivinä aurinkoinen ja kaunis. Säätietojen mukaan varjolämpötila on noin 17 astetta, mutta auringonpaisteessa tuntuu suorastaan kuumalta.
Tänään käytiin Muranossa, lasisaarella. Siellä on 1200-luvulta lähtien puhallettu lasia; nykyään siellä ei kai enää valmisteta käyttölasia, mutta koriste-esineitä, valaisimia, koruja ja taidelasia tuotetaan valtavat määrät. Venetsiassa näyttää vähintään joka kolmas kauppa myyvän Muranon lasiesineitä (osa niistä on kuulemma valmistettu kaukoidässä). Siellä saarellakin oli kadunvarret täynnä lasimyymälöitä, joissa oli todella upeita valaisimia ja muita lasiteoksia; joka paikassa vain oli valokuvaus kielletty, joten laitan tähän ainoastaan kuvat meidän hotellin Murano-valaisimista. Seinällä oleva kukkakimppu on meidän huoneesta, kattokruunu ala-aulasta.
Tätä Hotel Marconia voisin vähän kehua. Aikaisemmin tuli jo todettua, että ulkokuori on vähän rapistunut, mutta sisäpuolessa ei ole moittimista (no, hissi olisi joissakin tapauksissa hyödyllinen...). Huoneet ovat hyvässä kunnossa ja kylpyhuonetta on ihailtu erityisesti. Sisustus on hyväkuntoinen, kaunis ja käytännöllinen. Vettä tulee sillä tavalla kuin käyttäjä haluaa, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Ravintolaa hotellissa ei ole, vain aamiaistarjoilu, mutta sadan metrin säteellä hotellin ulko-ovelta on ruokapaikkoja valittavaksi asti.
Lähiravintoloissa on syötykin muutaman kerran. Täällä on vahvistunut sellainen jo aiemmin huomattu asia, että erityisesti aasialaiset maahanmuuttajat ovat tarjoilijoina ja ravintolanpitäjinä ystävällisempiä kuin eurooppalaiset. Onneksi ravintoloiden henkilökunta näyttää olevankin enimmäkseen Intiasta tai Bangladeshistä tai muualta sieltäpäin. Hyviä tyyppejä.
Venetsia on erikoinen ja mielenkiintoinen kaupunki. Täällä asumisessa on kyllä taatusti omanlaisiaan haasteita. Iso autoton alue edellyttää asioiden toimittamista eri tavalla kuin mihin nykyihmiset yleensä ovat tottuneet. Kaikki talot ovat vanhoja ja vaikka asuntoja on tietysti modernisoitu, niihin ei varmaan saa kaikkia mukavuuksia mitä asukkaat haluaisivat. Kaupungin asemakaava on täysin tolkuton. Muutamaan turistien suosimaan paikkaan on merkitty kulkureitti tienviitoilla, mutta silläkin reitillä saattaa olla jokunen hädintuskin metrin levyinen kuja ja jos ei silmä tarkkana seuraa opasteita, eksyy helposti. Osoitteita ei merkitä kadunnimi + talonnumero -systeemillä vaan talot on numeroitu kaupunginosittain. Äskeisen ravintolan osoite näytti olevan San Polo 755. Millä logiikalla talojen numerointi kaupunginosassa etenee, sitä en tiedä. Monesti on nähty tuolla pikkukatujen sokkeloissa eksyksissä olevia ihmisiä, jotka matkalaukkuineen etsivät hotelliaan. Ja jos saapuu Venetsiaan ensimmäistä kertaa pimeän aikaan, perille löytäminen on vielä vaikeampaa.
Näin lokakuun lopussa turistisesonki on jo hiljentynyt, mutta kyllä täällä vieläkin on porukkaa tungokseen asti. Millaista lienee heinä-elokuussa, kun väkeä on paljon enemmän ja lämpötila huitelee varjossakin yli kolmenkymmenen asteen? Olen lukenut jonkun valittaneen pahasta hajusta, mutta ei ainakaan nyt ole haissut mädäntyneelle eikä homehtuneelle.
Vaikka talojen ulkoseinät saattavat olla rapistuneita, löytyy silti kauniita yksityiskohtia. Ihan oma lukunsa ovat tietysti Canal Granden rannoilla seisovat palatsit, jotka on rakennettu siihen varta vasten omistajansa varallisuutta ja asemaa julistamaan.
Myös gondoleissa on upeita yksityiskohtia. Niitä ihailee silkkihaikarakin.
Kaltevia torneja on muuallakin kuin Pisassa. Kuvasta on perspektiivivääristymät korjattu, ja torni on todellakin näin kallellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti