Tämä on Timon ja Linnean matkablogi Venetsian ja Firenzen seudulta syksyllä 2015. Mainittujen kaupunkien lisäksi meillä on tarkoitus tehdä päiväretki ainakin Pisaan ja Padovaan, saa nähdä käydäänkö muualla.

There is an English summary at the end of  each article.


Venetsia 22.10. - 27.10.

Saavuimme Venetsiaan Marco Polon lentoasemalle torstaina iltapäivällä. Venetsia on autotonta aluetta, joten linja-autolla pääsisi vain kaupungin reunalle, vesibussi eli vaporetto sen sijaan vie matkustajat kaupungin sydämeen. Terminaalista johtaa katettu käytävä vaporettolaiturille. Kolmen vartin venematkan jälkeen nousimme maihin Rialton laiturilla, josta oli parisataa metriä hotelliin. Vuosien mittaan on kantapään kautta opittu jotakin hotellin valinnasta. Jos mahdollista, kannattaa varata majoitus sellaisesta hotellista, jonne pystyy menemään omin avuin julkisella kulkuneuvolla jättäytymättä taksikuskin armoille. Venetsiassa se merkitsi meille sitä, että hotelli ei saa olla jossakin katusokkelon sydämessä kaukana vaporetton laiturista. Meidän hotellimme on Canal Granden varrella, Rialton sillan kupeessa. Löytyi tosi helposti eikä laukkuja tarvinnut pitkää matkaa rullata, tosin piti mennä sillan portaat ensin ylös ja sitten alas.

Hotelli Marconi on ulkokuoreltaan vähän rähjäinen, mutta sisältä hyväkuntoinen ja arvokkaasti vanhahtavan tyylinen.

Venetsia on Italian saappaan tyvessä, Adrianmeren pohjukassa. Adrianmeri on Välimeren lahti, joka on Italian itäpuolella, Italian ja Balkanin niemimaan välissä. Venetsia on rakennettu saarille, ja siinä on sen viehätys ja ongelma. Vesi on läsnä koko ajan, se nousee ja laskee, ja koko kaupunki on hitaasti vajoamassa mereen. Kartalla Venetsian keskusta on iso saari, jonka halkaisee Canal Granden kysymysmerkin muotoinen uoma. Canal Grande on ikään kuin pääkatu, johon liittyy suuri määrä pienempiä kanaaleja, ja liikenne hoidetaan erilaisilla veneillä. Normaalejakin katuja on, ne ovat yleensä kapeita ja kulmikkaasti mutkittelevia. Vähän väliä on portaita ja kanavien yli vieviä siltoja. Kaikki kadut ovat kävelykatuja, pyörillä kulkevat vain lastenrattaat, käsikärryt ja matkalaukut. Edes polkupyöriä ei näy.

Katujen sokkelo on todellinen labyrintti. Kulkijan suunnistamista helpotetaan sillä tavalla, että risteyksissä on tienviittoja suosituimpiin kohteisiin kuten Rialtoon, San Marcoon eli Pyhän Markuksen kirkkoon ja torille tai Piazzale Romalle, joka on saaren ainoa parkkipaikka mantereelta tuleville autoille. Tulopäivänä torstaina kiertelimme tässä lähistöllä ottamassa tuntumaa suunnistamiseen. Lähistöllä olevalla kalatorilla oli silloin jo myynti lopetettu, mutta kävimme siellä uudelleen perjantaiaamuna.

 Perjantaina vaelsimme täältä Rialton sillan luota Pyhän Markuksen aukiolle. Matkalla oli joka kulman takana kuvaamiseen houkutteleva näkymä, joten aikaa kului. Perillä todettiin, että Venetsian suosituimmassa kohteessa oli samanlainen tungos ja härdelli kuin Roomassa Pietarinkirkon edustalla. Kirkkoon ei tarvita pääsylippua, mutta sisään menijöiden jono oli niin pitkä, että siihen ei huvittanut liittyä. Päätettiin tulla uudestaan seuraavana aamuna. Alhaalta paistava aurinko valaisi kuitenkin piazzan rakennuksia kauniisti, joten ei se turha ollut tämäkään käynti. Kirkko on osaksi rakennustelineiden peitossa, mutta julkisivun kullatut maalaukset olivat näkyvissä ja säihkyivät ja säkenoivät ilta-auringossa.

Venetsiassa käy paljon päiväturisteja, enimmäkseen kai risteilyalusten matkustajia. Paljon näytti olevan japanilaisia, paljon kuulosti olevan myös amerikkalaisia. Neljän ja viiden välillä ihmisvirta selvästi vei pois kirkon aukiolta, mutta kyllä vielä myöhemminkin kapeilla kaduilla oli aikamoinen vilinä.

Lauantaiaamuna sitten lähdettiin liikkeelle yhdeksän aikoihin, kirkko avataan puoli kymmeneltä. Nyt ei pysähdelty ottamaan kuvia, ja uskomatonta kyllä, matkaan kului vain kymmenen minuuttia. Edellisenä päivänä oli ihmetelty aukiolle kasattuja penkintapaisia, ne olivat vähän kuin toripöytiä mutta matalampia ja pinnaltaan hyvin kuluneita. Niiden funktio selvisi aamulla. Nousuvesi oli levittänyt piazzalle vesikerroksen, joka paikoin näytti yltävän puolisääreen asti (joillakin oli pitkävartiset kumpparit jalassa). "Toripöydät" oli aseteltu peräkkäin niin että niistä muodostui jalkakäytävä vesikerroksen yläpuolelle ja ihmiset pystyivät kävelemään kuivin jaloin kirkkoon.

Kirkkoon menijöitä oli nytkin jonoksi asti, mutta jono eteni nopeasti. Kuuluisa Pyhän Markuksen kirkko oli kuitenkin sisätiloiltaan meille pettymys. Olin odottanut jotain samantapaista kuin ulkopuoli, mutta lieneekö niin että ulkoseinät on puhdistettu, sisätiloissa se työ on vielä edessäpäin. Joka tapauksessa kirkon sisäseinät olivat tummuneet, marmori oli likaisen väristä ja myös kattomaalausten kultaukset himmeitä ja elottomia. Marmoriseinissä näkyi ruskehtava poikkiraita samalla kohdalla ympäri kirkon, päättelimme sen olevan jonkin menneen tulvan vedenpinnan jättämä jälki. Sisällä kirkossa valokuvaaminen oli kielletty, ja sen lisäksi oli erikseen kielletty selfiet! Lieköhän niin, että kaikki eivät ole ymmärtäneet selfiekuvaamisen olevan myös valokuvausta?

Gondolit ovat Venetsian symboli, ja gondoliajelu on yhä turistien suosiossa.

Rialton silta

Summary

This is Timo and Linnea's blog about our trip to Italy in autumn 2015. We are going to stay mainly in Venice and Florence but visit also Pisa and Padova.

Venice, October 22 to 27

We flew from Helsinki to Venice and took a waterbus, vaporetto, to our hotel; as you no doubt know, the center of Venice is a car-free area. Our hotel was easy to find: by the Canal Grande, next to the Rialto bridge. The city is exciting, because it stands in the water. Sadly, it is slowly sinking into the sea. On a map the center is a big island split by the question mark shaped Canal Grande. There are lots and lots of smaller canals too and all traffic and transport is done by boat.  Walking streets are narrow and form a labyrinth where it's hard for a stranger to find his way. Fortunaterly a few of the most popular routes are marked by yellow signs, e.g. to Rialto, San Marco and Piazzale Roma.

The most popular spot in town is Piazza San Marco with the cathedral. When we went there for the first time, there was such a big crowd going into the church that we decided to come back in the morning before all the other tourists are there. So we did. At night the high water had spread all over the piazza - as it often does - and they had built a pavement of benches so that people could walk above the water.