Meillä on tällä matkalla lennot Venetsiaan ja Venetsiasta, koska se oli edullisempi reitti kuin lentää Firenzeen. Emme kuitenkaan halunneet tehdä niin, että Firenzestä riennetään suoraan Venetsian lentoasemalle, vaan säästimme pari Venetsia-päivää tänne loppuun. Kävimme Padovassa, joka on puolen tunnin junamatkan päässä, ja kuljeskelimme myös vielä Venetsiassa sellaisilla alueilla jotka olivat vielä käymättä.
Tämänkertainen hotellimme ei ole kanavan rannalla, vaan mantereella, lentoasemalle vievän tien vieressä Mestressä, joka on Venetsian naapurikaupunki. Se on enimmäkseen teollisuusaluetta, ei kovin kaunista, mutta on Mestressäkin vanha kaupunkikeskusta, muutama piazza ja niiden ympärillä monentyylisiä vanhoja taloja. Täällä on myös rautatieasema, jonka palveluja olemme käyttäneet. Firenzen junasta jäätiin pois Mestren asemalla ja sen kautta käytiin junalla siellä Padovassa.
Padova on näitä ikivanhoja Italian kaupunkeja; Padovan yliopisto on perustettu jo 1200-luvulla, ja siellä on opiskellut mm. Galileo Galilei. Padova on näyttämönä Shakespearen näytelmässä Kuinka äkäpussi kesytetään, ja netistä löysin Anna-lehden artikkelin, joka on otsikoitu "Padova, Venetsian kuvankaunis naapuri". Epäilen, että artikkelin kirjoittaja ei ole itse käynyt Padovassa, on nähnyt vain joitakin kaupungin PR-kuvia. Olen innokas vanhojen kaupunkien ihailija, mutta minusta Padova ei ollut kaunis. Talojen ulkoseinät olivat rapistuneita ja likaisen mustia, ja vanhojen talojen välissä (suojelualueen ulkopuolella) oli 60- ja 70-luvun taloja, joiden suunnittelija ei ollut oikein miettinyt yhteensopivuutta ympäristön kanssa. Sitä paitsi minulla oli tuoreessa muistissa Pisa, johon olen todella ihastunut, ja Padova hävisi kilvassa kirkkaasti. Mutta Padova on kaupunki, jolla on pitkä kunniakas kulttuurihistoria. Tuo Veneto tuossa otsikossa muuten tarkoittaa tätä maakuntaa, johon Venetsia ja Padova kuuluvat, Firenze taas kuuluu Toscanan maakuntaan.
Toisen Venetsian-päivän jätimme varapäiväksi, jos vaikka Padovan-päivänä sattuisi satamaan tai muuta. Ei satanut, ja tänään meillä oli vielä aikaa käydä Venetsian keskustassa. Hotellin luona on pysäkki, josta pääsee bussilla Venetsian kaupungin laitaan Piazzale Romalle, edestakainen lippu maksaa 1,50 €. Kävelimme siitä Canal Granden länsipuolelle viitoitettua reittiä kaupungin eteläreunaan Santa Maria della Salute -kirkolle. Oli tosi mukavaa kävellä taas kapeita katuja ja nähdä uusia aukioita eli campoja. Taas löytyi uusia näkymiä kuvattaviksi. Huomasi selvästi, että turistit liikkuvat enemmän Canal Granden itäpuolella. Tämänpäiväisellä reitillä ei ollut mitään tungosta, vaikka jonkin verran kulkijoita olikin. Myös kauppoja oli paljon vähemmän kuin toisella puolella kanaalia.
Accademian silta |
Santa Maria della Salute |
Nyt on keskiviikko, ja huomenna aamupäivällä lähdetään kotimatkalle. Matka on ollut antoisa: kahden viikon ajan on nähty paljon hienoa taidetta, upeita rakennuksia ja näkymiä, historian humina on tuntunut ympärillä Italian vilskeen lisäksi. Raakel kirjoitti kommentissaan Facebookissa: "Tällaisen katsomisen ja kokemisen runsaus vie varmaan paljon energiaa", ja se on ihan totta, vaikka en sitä aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Nyt on kyllä väsynyt olo, ja tuntuu mukavalta palata Suomeen ja Pohjois-Karjalan rauhaan.